Kasvikset peitetehtävissä – ruokailoa näkymättömästi ja näkyvästi

Kun kyse on kasviksista, vanhempien mielikuvitus on ihan vertaansa vailla!

Pinaatti surautetaan smoothien joukkoon. Kesäkurpitsa uppoaa muffinsseihin.

Kukkakaali naamioituu perunamuussiksi. Porkkana piiloutuu pastakastikkeeseen.

Moni vanhempi tietää, että kasvikset taipuvat hyvin tähän salaiseen kaksoiselämään. Eikä ihme, sillä monen vanhemman mielestä lapsen saaminen syömään kasviksia voi tuntua päivittäiseltä haasteelta. Kun kourallinen pinaattia saadaan ujutettua lettutaikinaan ilman, että kukaan huomaa mitään, se voi tuntua voitolta. Tehtävä suoritettu.

Piilotettujen kasvisten taktiikassa on eittämättä hyvät puolensa. Jos lapsi syö kesäkurpitsaa sisältävän muffinin, hän saa silti kesäkurpitsan ravintoaineet. Ravitsemuksen näkökulmasta siinä ei ole mitään huonoa. Mutta samalla herää kiinnostava kysymys: jos lapsi ei koskaan tiedä syövänsä kasviksia, oppiiko hän aidosti pitämään niistä ja tunnistamaan niitä?

Ruoan ja kasvisten kohdalla puhumme usein enemmän sitä, että saamme lapset syömään salaa kasviksia kuin siitä, että autamme lasta tutustumaan erilaisiin kasviksiin, hedelmiin ja marjoihin. Ero on tärkeä. Kasvisten syöminen ja kasviksiin tutustuminen kun ovat hieman eri asioita. Lapset oppivat ruoasta samalla tavalla kuin muistakin asioista: kokemusten kautta. Lapset tarvitsevat mahdollisuuksia nähdä, koskettaa, haistaa ja käsitellä erilaisia ruokia. Lasten täytyy saada puhua ruoasta, osallistua ruoan valmistamiseen ja joskus myös ehkä päättää, etteivät halua jotakin kyseistä ruokaa lähellekään omaa lautasta. Kaikki tämä kuuluu tärkeään oppimisprosessiin.

Tutkimusten mukaan lapsi tarvitsee niin sanotusti useamman kohtaamisen uuden ruoan kanssa ennen kuin hän alkaa hyväksyä sen. Ensin syntyy tuttuus, sitten mieltymys. Toisin sanoen, lapset pitävät todennäköisemmin ruoista, jotka eivät tunnu vierailta. Jos kasvikset ovat jatkuvasti naamioituneina osaksi brownieita tai smoothieita, niihin voi olla vaikeampi tutustua.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että vihannesten lisääminen kastikkeisiin, keittoihin, smoothieihin tai leivonnaisiin pitäisi lopettaa. Niille on ehdottomasti paikkansa. Haaste voi syntyä lähinnä silloin, jos piilottamisesta tulee ainoa keino.

Lopulta tavoitteena ei ole ainoastaan kasvisten syöminen vaan myös se, että kasvikset olisivat lapselle tuttuja. Toivomme, että lapset tunnistavat erilaisia kasviksia, tietävät mistä ne tulevat, tottuvat näkemään erilaisia ja erivärisiä kasviksia lautasellaan ja lopulta valitsevat niitä myös omasta halustaan. Haluamme herättää uteliaisuutta epäluulon sijaan. Ja totta kai, tähän matkaan voi kuulua hetkiä, jolloin lapsi tuijottaa parsakaalia kuin se olisi henkilökohtaisesti loukannut häntä – se on täysin normaalia ja sallittua.

Lempeää arjen ruokakasvatusta

Ruokakasvatuksen ei tarvitse olla monimutkaista. Lapsi voi tutustua uusiin ruokiin pienissä arjen hetkissä: auttamalla ruoanlaitossa, valitsemalla jonkin vihanneksen kaupassa, kasvattamalla yrttejä ikkunalaudalla, kuuntelemalla ruokaan liittyviä tarinoita, maistamalla ilman painostusta tai yksinkertaisesti näkemällä kasviksia säännöllisesti perheen yhteisillä aterioilla.

Pienillä, toistuvilla kokemuksilla on yllättävän suuri vaikutus. Ehkä kysymyksen ei siis tarvitsekaan olla ”Miten saan lapseni syömään kasviksia?”, vaan kenties: ”Miten voin auttaa lasta tutustumaan kasviksiin?”

Ensimmäinen kysymys keskittyy enemmänkin tämän päivän ateriaan, jälkimmäinen koko elämän mittaiseen ruokasuhteeseen. Piilotetut vihannekset voivat ilman muuta joskus pelastaa päivällisen, mutta näkyvät vihannekset auttavat usein rakentamaan pysyvää ja myönteistä suhdetta ruokaan.